Koiraharrastukseni sai alkunsa vuonna 1988, kun sain yhdeksänvuotiaana ensimmäisen
koirani, sekarotuisen Jerin. Vuosia myöhemmin päädyin paimensukuiseen lapinkoiraan sattumalta.
Olin aina miettinyt jonkinlaista paimenkoiraa. Ensin mielessäni oli bordercollie tai australianpaimenkoira,
mutta Jerin ollessa lappalaisen ja pystykorvan sekoitus, tuntui kotimainen
lapinkoira mukavammalta vaihtoehdolta. Ja kun lehdestä bongasin ilmoituksen paimensukuisista
lapinkoirista, innostukseni heräsi välittömästi. Tässähän yhdistyisivät toivomani kotimaisuus ja
paimenkoiratyyppi. Lapinkoirassa arvostan myös sen iloista luonnetta, yhteistyöhalua ja tervettä
rakennetta.
|
Ensimmäisen paimensukuisen lapinkoiran hankimme avomieheni Juuson kanssa Reppulin kennelistä vuonna 2000.
Se oli parkinruskea, energinen ja äärimmäisen suloinen urospentu, kutsumanimeltään Veeti.
Veetin myötä tutustuin uusiin ihmisiin ja erilaisiin koiraharrastuksiin. Paimensukuinen lapinkoira vei mukanaan.
Keväällä 2002 elimme jännittäviä aikoja, kun Hankiaisen kenneliin ryhdyttiin odottamaan mielenkiintoisesta,
minua miellyttävästä yhdistelmästä pentuja. Varasinkin narttupennun sijoitettavaksi, suunnitelmissani astuttaa se
tulevaisuudessa Veetillä. 16.4 kuulimme ilouutisia Oulunsalosta, innolla odottamani narttupentu oli syntynyt,
narttuja putkahti maailmaan vieläpä neljä kappaletta.
Vappuna 2003 BH Liehkun Leimu pyöräytti viisi suloista taaperoa,
joista narttupentu Liehkun Cigga eli Aava muutti meille mukavasti kesän korvalla, juuri ennen juhannusta!
|
|
Syksyllä 2004 Jeri nukkui pois tyylikkäästi harmaantuneena, komeassa 16,5 vuoden iässä. Tällä
hetkellä kotona Vantaan Itä-Hakkilassa asustelevat Veeti ja Aava.
Sijoituskoirina tärkeää virkaa toimittavat; ensimmäisen oman kasvattini Piiparipojan Nualan tytär Piiparipojan Bonita
Helsingissä ja Eidalun Allatiivi Korppoossa, sekä yhteisomistukseen Ruotsista keväällä 2006 ostetut Nordanlidens Chairah ja Chorall.
Harrastan koirieni kanssa pääasiassa tottsta ja pelastuskoiratoimintaa. Myös joka kevät järjestettävä poropaimennustapahtuma on tempaissut mukaansa, pyrinkin testauttamaan mahdollisimman monia kasvattejani, sekä mahdollisuuksien mukaan kilpailemaan omien koirieni kanssa.
Aikaa kuluu myös Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran tohinoissa, jossa
toimin pääkaupukiseudun aluekerhon toisena vetäjänä. Ammatikseni toimin Helsingin Yliopistollisessa Eläinsairaalassa
pieneläinhoitajana.
Tavoitteenani olisi kasvattaa koiristani alkuperäiseen käyttötarkoitukseen luonteeltaan ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan
soveltuvia, terveitä paimensukuisia lapinkoiria. Tulevista pennuista toivonkin toimintakykyisiä, iloisia ja
ennenkaikkea reippaita
harrastuskoiria.
|
Kennelini nimi Piiparipojan tulee Veetin emän Reppulin Tanta Piiparin mukaan. Halusin nimen tuovan vielä
kymmenienkin vuosien päästä mieleeni ensimmäisen paimensukuiseni - koiran, joka tutustutti minut tähän ihastuttavaan
rotuun. Ensimmäinen pentue Veetille ja Hankiasen Pessille
Piiparipojan kenneliin syntyi
alku syksystä 2004. Toinen pentue syntyi Ruotsin matkan tuliaisena keväällä 2007 Veetin ja Pessin tyttärelle Piiparipojan Nualalle ja ruotsalaishurmuri Riddarens Baltolle. Kaikki pennut ovat saaneet aktiiviset ja ihastuttavat
perheet. Myös tulevaisuudessa toivon pennuilleni rakastavia ja erilaisista
koiraharrastuksista kiinnostuneita ihmisiä.
Henni Siniketo
henni (at) piiparipojan.net
|
|
